Ensimmäinen viikonloppu

Lauantaina lähdettiin kansallispuistoon, jossa näimme paljon eläimiä. Päätähdet olivat mielestämme todellakin virtahevot, seeprat sekä Bumbat eli pahkasiat.
Illalla tulimme hotellille ja juoksimme suoraan laittautumaan. Meidät oli nimittäin kutsuttu hotellilla pidettäviin Ugandalaisiin häihin! Häihin veimme lahjaksi suomalaista suklaata sekä Finlandia pyyhkeet, suomalaista designia.
Sunnuntaina sitten Kati- ja Päivi- opettajamme lähtivät takaisin Suomeen. Heitä jäi kova ikävä!
Sunnuntain kohokohta tämän jälkeen oli veden hakeminen.. Olimme niin väsyneitä menneestä viikosta, että sunnuntai löhöilypäivänä teki hyvää.

Tämä lintu on Ugandan kansallislintu, se näkyy myös Ugandan lipussa. Erittäin harvinainen näky. Etelänkruunukurki.

Torstai ja perjantai

Keskiviikko iltana päätettiin lähteä hakemaan Päivi- opettajan matkalaukkuja Entebbestä, koska ne tulivat myöhässä Ugandaan. Matka alkoi aikaisin aamusta, jotta ehitisimme Entebbeen ajoissa, sekä ennen pimeää takaisin Masakaan. Ei päästy edes puoleen väliin kun automme hajosi. Kuljettajamme soitti meille uuden auton, jonka tuloa odottelimme tien reunalla jonkin aikaa ja vähän matkanpäässä olevassa päiväntasaajan kahvilassa. Odottelimme autoa ainakin kolme tuntia. Odottelu on täällä täysin normaalia, täällä ei tunneta käsitettä ''kiire''. 

Lopulta pääsimme jatkamaan matkaamme. Saimme laukut lentokentältä ja Päivi- opettajamme oli tyytyväinen. Kentältä kävimme kahvilla upeassa kiinalaisessa ravintolassa ja löydettiin myös iso ostoskeskus. 

Kun viimein lähdimme takaisin Masakaan kävi juuri niinkui olimme pelänneet. Pimeä alkoi laskeutua. Rohkeina naisina sekä hyvän kuskin turvin pääsimme kuitenkin turvallisesti hotellille. Jännittävää se oli kuitenkin, matkata pilkkopimeässä ilman katuvaloja Ugandan liikenteessä. 

Erityismaininta vielä kuskistamme, hän oli mahtava. M atkan aikana hän pysähteli ja esitteli meille mm. kahvipuun, kaakaopuun sekä eukalyptyspuun. 

 Hän kertoi meille monia mielenkiintoisia tarinoita kulttuurista täällä. Esim.  Afrikassa on monia heimoja. Jokaisella on oma heimo ja heimonimi. Heimot ovat samaa sukua, ja ne voivat olla niin suuria etteivät jäsenet välttämättä tunne toisiaan.Jos vaikka nainen ja mies tapaavat kahvilassa, heidän on pakko esitellä itsensä heimonimellään ja jos he ovat samasta heimosta he ovat tavallaan sisaruksia. He eivät siis voi alkaa seurustelemaan eikä mennä naimisiin.

Perjantaina nukuimme pitkään. Kävimme viemässä sairaalan johdolle lahjan sekä koululla moikkaamassa Davidiä, joka huolehtii meistä täällä. Illalla menimme läheiselle kahvilalle Cafe Frikadallen barbequejuhliin. Tunnelma oli ihana ja ruoka oli hyvää. Kahvila on erittäin eurooppalainen ja on yksi lempipaikoistamme. 

Esittelyä ja alku tunnelmia..

Blogia kirjoittavat kaksi suomalaista tyttöä, Ida (20 v.) ja Marikki (24 v.) Opiskelemme lähihoitajiksi, lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen koulutusohjelmassa. Seinäjoella koulutuskeskus Sedussa, Koskenalantiellä. Ugandaan lähtemis päätös oli molemmilla yhtäkkinen mutta varma. Marikki oli jo lähdössä yksin maltalle mutta halusi vaihtaa paikkaa, kun sai kuulla vapaasta paikasta Afrikkaan. Ida taas on aina halunnut Afrikkaan ja nyt unelma sai siis toteutua. 

Entebben ostoskeskuksen edessä.

Lähtö oli lauantaina 24.10.2015. Lento lähti Ugandaan Helsingistä Frankfurtin sekä Etiopian kautta. Sunnuntaina olimme perillä. Idalle kerta oli ensimmäinen lentokoneessa. Vähän se jännitti mutta hyvin selvittiin. 

Lähdössä Etiopiasta Entebbeen.

 Matkalla Entebbeen.

Perillä Entebbestä, josta vielä 3 tunnin automatka Masakaan.

 Victoria järvi.

Päiväntasaajalla.

Tutustuimme heti maanantaina paikalliseen sairaalaan, missä tulemme työskentelemään kahtena päivänä viikosta, maanantaisin ja tiistaisin. Kävimme mm. HIV- klinikalla.
Sairaalan yhteydessä on päiväkoti, jossa tulemme työskentelemään perjantaisin.
Saimme tutustua myös paikalliseen lähihoitaja kouluun, tiistaina opetimme aloittaneille opiskelijoille mm. ensiapua ja painesidosta.
Kävimme myös tutustumassa tiistaina paikalliseen orpokotiin. Sinne matka kestää boda bodalla n. 15 minuuttia. Tulemme työskentelemään siellä kaksi päivää viikosta, keskiviikkoisin sekä torstaisin. Veimme orpokotiin vaatteita ja leluja lapsille.
Keskiviikkona kävimme kristillisessä koulussa laulamassa ja leikkimässä. Saimme myös osallistua tuntiin. Tämän jälkeen menimme sairaalalle taas. Veimme synnytysosastolle äideille ja vauvoille pieniä äitiyspakkauksia. Oli mahtavaa huomata että ne olivat tarpeen. Pakkauksia kuitenkin jäi vielä, niitä viemme sitten joku päivä uusille äideille. 

Koulun pihalta.

Sairaalan pihalta koululle päin on upea maisema.

Uganda cares. Ambulanssi.

Vastaavia naisia.

Päiväkodilta.

Äitiyspakkauksia jakamassa.

<3

Kati opettaja ja Ida sekä tyytyväinen äiti.

Orpokodin vauvoja. Viltille ilmestyi jatkuvasti lisää vauvoja..

<3

Hän sai heti meiltä uuden mekon päälle <3

 Kristillinen hoitaja ja peruskoulu.

Opetettiin kristillisessä koulussa vähän suomea lapsille. 

Lapset aloittaa koulun täällä tosi varhain. Tässä 3-4 vuotiaiden luokka. Oppiminen perustuu toistamiseen.

Alkuviikko kului vauhdilla ja joka ilta olimme todella väsyneitä. Aika kuluu nopeaa täällä, kun on niin paljon uutta nähtävää ja koettavaa!