maanantai 30. marraskuuta 2015

Ruokavalio matkan aikana..

Yllättäen me teemme erillisen ruokapostauksen, koska mehän rakastetaan ruokaa. Ja meillä on ikävä Suomen ruokaa. Ja me ei tykätä mahakivuista, joita täällä on ollut aivan liikaa.. 
Meillä on täällä kaksi lempi ravintolaa, Plot99 ja Café Frikadellen. Ollaan käyty molemmissa yhtä paljon. 
Täytyy kai mainita, ettei täällä ole kyllä tullut syötyä kovin terveellisesti. Hotellin ruoka on paikallista ja kallista, eikä ole ollut mahdollisuutta paljon itse kokkailla. Tuoreita kasviksia ja vihanneksia ei kauheasti ole voinut syödä, sillä niistä tulee helposti vatsavaivoja. Keitetyistäkin kasviksista maha tuli kipeäksi. Hedelmät on kyllä olleet suosiossa, erityisesti banaani ja ananas. Täällä ne maistuvat paljon paremmilta kuin Suomessa. 


Tässä yhden päivän jälkiruoka. Lättyä, joka sisällä banaania ja nutellaa. Ihan parasta.

Minibanaaneja. Ja baaniahan me ollan syöty lähes joka päivä. Ja ananasta. NAM!


Tässä kuvassa on bataatti perunoita ja guacamole. Guacamole on täällä tosi hyvää ja sitä kannattaa siis maistaa täällä. 

Tässä kuvassa paras ateria mitä on syöty täällä. Meillä oli pihvi päivä aina kerran viikossa, koska tätä sai vain keskiviikkoisin. 

Kampalassa syötiin tällaista pizzaa. Se oli ihan ok, mutta uudestaan emme söisi.
Tässä kuvassa meksikolaista ruokaa ugandalaisittain. Tykättiin.

Ekalla viikolla päästiin maistamaan tällaista hedelmää. Se kasvaa vihreänä puussa, mutta kun  se kuoritaan sisältä löytyy näitä. Maistuu banaanikarkeilta mutta haisee aika mielenkiintoiselta.. Ei tykätty tästä. 

Tällainen lounas syötiin ekalla viikolla joka päivä. Riisivä, matokea, lihaa sekä maissimössöä. Söimme kyllä joka kerta ja ruoka on syötävää, mutta aika mautonta. 


Tätä onkin sitten tullut syötyä kyllästymiseen asti. Vaikka tämä ateria onkin täällä todella hyvä ja halpa ostos.

Viikko 5.

Moi! Viimeinen kokonainen viikko on mennyt nopeasti. Olimme melkein koko viikon orpokodilla, mikä oli meidän oma toiveemme. Perjantaina olimme taas päiväkodilla.
Tiistaina harmitti ettei päästykkään orpokodille, sillä Idalla oli maha kipeänä ja sekaisin. Orpokodilla yritimme ottaa paljon kuvia muistoksi lapsista ja kun torstai koitti olimme todella haikealla mielellä. Lähdön hetkellä tuntui, ettei olisi halunnut soittaa kyytiä hakemaan ja jokainen lapsi piti erikseen hyvästellä. Rehellisyyden nimissä täten ilmoitamme että orpokoti on ainoa paikka, jota meidän jää ikävä.
Nyt tulee taas liuta niitä kuvia.. Mut lupaan, että ne on ainakin lasten osalta maailman söpöimpiä!





















Käytiin viikolla myös kävelyllä uudessa paikassa vuoren rinteellä. Ystävämme täältä vei meidät sinne. Perille päästyämme odotti pettymys, sillä ihanat metsät ja purot siltä paikalta olivat kadonneet. Puut oli hakattu pois eikä vettäkään näkynyt missään.. Surku.







 Perjantaina menimme päiväkodille siinä toivossa, että saisimme päiväkodinopettajalta arvioinnin. Odotimme, että hän jotenkin seuraisi meidän suunniteltua toimintaamme ja antaisi palautetta. Hän otti meidän arviointilomakkeemme, mutta tämän jälkeen häntä ei paljon näkynyt. Olimme taas keskenämme lasten kanssa. Lapsia oli tänään erityisen paljon, koska koululaisilla oli lomaviikko. Ja perjantai on aina hiv- klinikan lastenpäivä.
Päivän päätteeksi oli päiväkodiopettaja kyllä täyttänyt arviointilomakkeemme, mutta emme ymmärrä miten hän osannut meitä arvioida, kun ei ole ollut paikalla seuraamassa toimintaamme. Eikä puhettakaan, että olisimme saaneet lappuihimme nimikirjoitukset. Lapset olivat kuitenkin taas ihania ja päiväkodin lapset ovat aina kilttejä. Tällä kertaa opetimme heille mm. peili- leikin. He pitivät siitä kovasti. Veimme myös saippuakuplia mukanamme ja puhaltelimme niitä.




No okei, jos IHAN rehellisiä ollaan, meidän tulee ikävä myös boda- kuskiamme Nabothia. Hän vei meidät aina uskollisesti orpokodille ja tuli hakemaankin. Annoimme Nabothille muutaman heijastimen jäähyväislahjaksi viimeisellä matkallamme. Haha.