Maanantaina myrkysi, sähköt oli poissa ja huoneen valaisi jossain välissä salamat. Ei lähdetty töihin, koska ei vaan pystynyt.
Tiistaina kuitenkin olimme taas synnärillä. Nähtiin yksi synnytys ja saatin kaveri siellä olleesta paikallisesta opiskelijasta. Päästiin opiskelijan mukana käymään leikkausosastolla. Vietiin sinne äiti leikkaukseen ja tuotiin leikkauksesta toipuva äiti äitiysosastolle. Äiti makasi aika tiedottomassa tilassa (varmasti nukutusaineiden alainen), siirtäessämme häntä sängylle. Hänellä oli mukana jonkinlainen vilttimytty, jonne opiskelijapoika kurkkasi ja säikähti, Hän kertoi siellä olevan leikkauksessa menehtynyt vauva.
Täällä vauvoja kuolee aika paljon synnytyksessä. Esimerkiksi synnytyssalissa on hylly, jonne vilttimyttyjä viedään päivän aikana. Tämän tajusimme vasta tiistaina. Kokemukset ovat olleen aika rajuja, mutta ollaan käsitelty niitä yhdessä. Omalla tavallamme.
Keskiviikkona suuntasimme taas orpokodille. Huomasimme melko pian siellä ollessamme työntekijöiden stressaantuneisuuden ja pian siihen selvisikin syy.. Orpokodille saapui sosiaalityöntekijä, joka seurasi päivän aikana toimintaa. Saimme olla mukana monessa toiminnassa ja päivä oli todella mallikas.
Seuraavana päivänä kaikki olikin sitten myöhässä, sillä yksi työntekijöistä oli kipeä. Jäimme ylitöihin auttelemaan tämän takia.
Keskosella on aina nälkä.. <3
Ulkomaailmaan tutustumista..
Aamumaidolla.. Tässä odotetaan jotain pientä purtavaa, joka on yleensä banaania tai kananmunaa.
Perjantaina oltiin taas päiväkodilla. Saapuessamme paikalla lapsia oli todella paljon mutta aikuisia ei yhtäkään. Emme löytäneet ketään vastaavaa, joten pidimme lapsista huolta kahdestaan. Veimme mennessämme lapsille heijastimia, niitä oli yhdeksän ja onneksi oli lapsiakin.. Lapset olivat heijastimista todella onnellisia ja he leikkivät niillä koko päivän. Leikimme lasten kanssa paljon ulkona ja lauloimme heille esim. Jaakko kultaa ja he lauloivat meille samalla sävelellä jotakin omaa lauluaan.
Ennen lähtöämme päiväkodinopettaja saapui ja luovutimme viran hänelle lähtiessämme.
Heijastimien lisäksi, Idan aurinkolasit oli kova sana.
Lauantaina sitten reissattiin Kampalaan. Meidän oppaana toimi Vianey, mahtava tyyppi.
Kampalaan lähdettiin bussilla masakasta. Täällä bussiaikatauluja ei ole, vaan bussi lähtee matkaan sitten kun se on täynnä. Me odottelimme bussin täyttymistä melkein kahden tunnin verran. Kun vihdoin pääsimme matkaan, kesti ajomatka noin kolme tuntia.
Kampalaan saapuessamme ympäröi meitä paljon ihmisiä jo ennen kuin ehdimme bussista ulos. Se oli aika pelottavaa. Vianey johdatti meitä katuja pitkin ja oli todella vaikea pysyä perässä, kun mentiin aika kovaa vauhtia. Kun vihdoin olimme väljemmillä vesillä, hidastimme tahtia. Olimme siis kaupunginosassa, jossa olimme turvassa. Täältä menimme kujalle, joka oli täynnä pieniä tavarapuoteja, joista ostimme paljon tuliaisia.
Kun olimme valmiit otimme bodabodat ja matkasimme ostoskeskukselle. Bodalla liikkuminen Masakassa on jo tuttua kauraa meille, mutta se oli ihan erilaista Kampalassa. Kampalassa ajetaan todella kovaa sekä pujotellaan autojen välistä ruuhkassa. Kampala on suurkaupunki (pinta-alaltaan pienempi kaupunki, kuin Helsinki), joten voitte kuvitella ruuhkat siellä. Asukkaita siellä on noin kaksi miljoonaa.
Ostoskeskuksessa aika meni nopeasti ja sieltä palasimme bodilla bussiasemalle, jossa meidän oli määrä tavata David.
Matkalla huomasimme pian ettemme nähneet Vaasan tyttöjä tai opastamme Vianeytä missään. Boda kuski ajoi jollekkin kujalle, jonka päässä ympärillemme säntäsi lauma miehiä. He yrittivät kiskoa meitä eri suuntiin sekä estää bodan kulun. Emme tienneet missä olemme emmekä nähneet ketään tuttua. Miehet ympäröivät meitä ja kyselivät mihin olemme menossa ja että pelottaako meitä. Varmasti huomasivat kauhusta kangistuneet ilmeemme.. Siinä sitten yritimme järkeillä ja soitimme paikallisella puhelimellamme Davidille. Puhelusta ei mennyt edes minuuttia kun David yhtäkkiä ilmestyi eteemme ja hyppäsimme hänen kaulaan. Samalla hetkellä miehet olivat kaikkoontuneet ympäriltämme. Koimme olevamme taas turvassa ja olimme todella helpottuneita. Hetken päästä Vaasan tytöt ja oppaamme saapuivat paikalle myös. Tästä jatkoimme matkaa bussille ja lähdimme kotiin. Hotellilla olimme myöhään illalla.
