sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Viikko 2.


Tällä viikolla ollaan koettu paljon uutta, koska olemme aloittaneet työt.
Maanantai ja tiistai menivät sairaalalla. Olimme molemmat päivät lastenosastolla. Ensivaikutelma oli erilainen, emme olleet osanneet kuvitellakkaan millaista siellä on. Maanantain vietimme periaatteessa katsellen ja ihmetellen. Tiistai sujui jo paremmin eikä enään tuntunut välttämättä siltä, että olemme vain tiellä.
Opimme että täällä lapsille laitetaan aina kanyylit, heille ei anneta lääkkeitä suun kautta. Tämä koitui meille ongelmaksi, sillä emme saa laittaa kanyyleitä tai antaa lääkkeitä suoneen. Täällä ei sitä ymmärretty. Autoimme kuitenkin lääkeliuosten sekoittamisessa sekä olimme auttamassa esim. verikokeiden otossa.
Täällä hoitajaksi opiskellaan kolme vuotta, koulun saa aloittaa 18- vuotta täyttänyt. Koulun alueelta ei saa poistua pitkäksi aikaa, takaisin pitää tulla ennen kello kymmentä. Olemme ymmärtäneet ettei täällä tunneta lähihoitajaa, vaan täällä opiskellaan suoraan sairaanhoitajiksi. Syy siihen on selvä. Sairaaloissa lähihoitaja ei saa tehdä mitään, vaan tarvitaan sairaanhoitajan kykyjä. Vanhukset täällä asuvat perheiden kanssa, suku pitää heistä huolta. Palvelukeskuksia ei ole vanhuksille, koska niitä ei tarvita.
Arvojärjestys näkyy sairaalalla eri väristen univormujen mukaan. Joka vuosi työpuvun väri vaihtuu kun pääset ylemmälle asteelle opinnoissasi.
Oppiluokat ovat täällä ahtaita ja pieniä. Luokka koko on todella suuri. Oppimateriaali on kuitenkin samantapaista kuin meillä, mikä yllätti meidät.








Keskiviikkona koitti se päivä, jota olimme odottaneet. Ensimmäinen päivämme orpokodilla, jonne liikumme boda bodalla (tämä oli siis se mopon tapainen kulkuväline). Heti aamusta saimme kuitenkin kohdata rankkasateen ja aloimme miettimään vaihtoehtoja. Meitä oli kielletty liikkumasta bodalla sateella. Siispä päätimme odottaa sateen loppumista. Kun sade viimein hellitti, soitimme kuskillemme ja lähdimme matkaan.
Orpokodilla meitä odotti suuri määrä iloisia lapsia. Annoimme heille leluja, jotka Päivi- opettaja oli meille jättänyt.
Päivä kului leikkiessä lasten kanssa. Lapsia on orpokodilla todella paljon. Lapsia on eniten alle kolme vuotiaita, kaksi pienintä lasta on vain alle kolme kuukautta. Kaksosia orpokodista löytyy, jopa kolme kappaletta. Kaksosilla on omat tittelit, jotka riippuvat sukupuolesta ja syntymäjärjestyksestä. Esikoistyttö on babirye ja nuorempi on nakato. Esikoispoika on wasswa ja nuorempi kato. Orpokodilla on vain kaksospoikia. Lapsia on liikaa verrattuna hoitajien määrään. Hoitajia on kolme plus yksi keittäjä/siivooja. Tunnemme olevamme paljonkin avuksi. Ongelmia tulee vain siinä, ettei jokaiselle lapselle pysty antamaan huomiota yhtä aikaa. Torstaina olimme paljon ulkona, myös ruokailu tapahtui siellä. Hoitajat siivosivat sillä aikaa sisällä sekä hoitivat vauvoja.








Perjantai päivä oli meillä sairaalan päiväkodissa. Meillä oli omat ennakkoluulomme, mutta ne paljastuivat turhiksi. Leikimme lasten kanssa koko päivän ja he pitivät meistä sekä oppivat nimemme helposti. Heistä ymmärsivät englantia vain koululaiset, mutta kielimuuri ei ollut ongelma vaan meillä oli hauskaa. Olimme suurimman osan päivästä vain kahdestaan lasten kanssa. Idalla oli perjantaina lämpöä, joten kun päivä päättyi oli silti ihanaa palata hotellille.



Viikonlopun kohokohta oli pyykkipulverin ostaminen sekä se, että saimme käyttää luovuutta pyykkien ripustamisessa kuivumaan. Pyykkinarumme koostumus on ilmastointiteippiä.
Sunnuntaina kävimme lempikahvilassamme syömässä sekä katsomassa frendejä. Tänään ei ole satanut ollenkaan vaan sää on ollut mahtava.