sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Viikko 3.


Viikko alkoi synnytysosastolla. Mennessämme töihin alkuviikosta sysättiin meidät heti alkutekijöiksi katsomaan synnytystä. Osastonhoitajan mielestä kaksi päivää viikossa eivät riitä siihen, että osaisimme olla hyödyksi osastoilla. Koska tavoille oppimisessa menee Suomessakin TO- paikassa ainakin viikko. 
Olimme jännittyneitä osastonhoitajan jättäessä meidät kätilön hoiviin, joka ehdotti meille heti tosi toimia. Hän sanoi, että saamme seurata päivän ensimmäisen synnytyksen, jonka hän hoitaa ja sen jälkeen olisi meidän vuoro selvitä synnytyksestä itsenäisesti. Selitimme kätilölle kuitenkin, että tämä ei tulisi onnistumaan sillä koulutuksemme ei ole riittävä. Kerroimme myös näkevämme synnytyksen ensimmäistä kertaa, Kätilöä tämä huvitti, mutta hän ymmärsi. 
Päivän aikana näimme kolme synnytystä. Ensimmäinen meni hyvin ja olimme todella tohkeissamme. Kokemus oli uskomaton. Seuraavissa kahdessa synnytyksessä tulikin jo komplikaatioita. 
Täällä synnytetään myös jalat edellä, tällöin ongelmia tulee käsien ja solisluiden kanssa sillä ne murtuvat helposti. Synnytyksiä tapahtui kahdessa eri huoneessa. Tilat olivat todella ahtaat, eikä yksityisyydestä välitetty. Naisia makoili lattiallakin supistusten kourissa, sillä sänkyjä vain ei ollut riittävästi. Kokemus oli rankka, mutta opettavainen. 

Jo sunnuntaina alkaneen huonon olon takia oli tiistai pakko levätä hotellilla. Maanantain sinnittelimme töissä, mutta annoimme periksi. 

Kun keskiviikko koitti, oli huono olo kutakuinkin tiessään. Olimme tästä suunnattoman iloisia, sillä babyhomelle meno on meille aina viikon kohokohta. Päivät siellä menevät aina nopeasti ja iloisissa merkeissä. Joka päivä kuitenkin vaatteet pesuun ja itsekin pesuun saman tien sieltä tullessa. Siellä missä on liki 30 lasta, ei voi säästyä kuolalta, räältä ja pissalta.. Silti emme vaihtaisi paikkaa mihinkään, haluaisimme viettää siellä jokaisen työpäivän. 













Torstai iltana ystävämme David tuli katsomaan vointiamme ja hän lähti käyttämään meitä marketissa hakemassa vettä ja samalla saimme nähdä kuinka täällä pyydystetään heinäsirkkoja. Täällä heinäsirkat ovat suurinta herkkua ja ne ovat hyvin kallista syötävää. 

Kokemusta heinäsirkoista meillä todellakin oli sen verran, että sellainen seikkaili yhtenä iltana huoneessamme. Se oli niin iso, että valot sammutettuamme alkoi siipien rätinä kuulua. Hetkessä Ida oli Marikin luona hänen verkon allaan. Viesti lähti Vaasan tyttärille viereiseen huoneeseen. Nyt tarvittiin apua! Tytöt tulivat hätiin hyttysmyrkky kourassa. Kaikkien yllätykseksi Tiian ruiskuttaessa myrkkyä sirkkaan, se lähti lentoon. Huutomme kuului varmasti koko Masakassa. Huudettuamme tovin ja naurettuamme paniikissa kuin hyeenat, kuului ovella koputus. Ovesta tuli sisään respan tyttö mukanaan mies, joka vaikutti huvittuneelta. Mies pyydysti heinäsirkan käteensä sitä tappamatta ja vaikutti hyvin tyytyväiseltä. Tästä sessiosta saimme kuulla vielä aamullakin.. Joten voitte vaan kuvitella minkälainen kokemus oli meille olla heinäsirkkojen pyydystys alueella, jossa niitä lentelee tuhansia... 



Perjantai jännitti, kun olimme kuulleet nyt tapaavamme päiväkodinopettajan. Hän istutti meidät heti alas ja alkoi kysellä tavoitteitamme sekä papereita tähän liittyen. Yritimme kuitenkin selittää ettei meillä ole niitä nyt, mutta tuomme kyllä ensikerralla jos hän haluaa. Sovimme myös että ensi perjantaina opetamme lapsille suomalaisia leikkejä sekä opettajan omasta pyynnöstä hänelle vähän suomea. 
Päivän aikana piirsimme, pelailimme sekä leikimme lasten kanssa. Oman kokemuksemme mukaan ainakin, voitimme opettajan luottamuksen. 

Perjantaina töiden jälkeen, suuntasimme illalla tuttuun Cafe Frikadelleen barbeque- juhliin. Siellä tapasimme mielenkiintoisia ihmisiä. Puhuimme pitkän tovin vanhan herrasmiehen kanssa, sekä hänen tyttären ja adoptiotyttären kanssa. Juhlissa oli taas todella hyvää ruokaa sekä ihana tunnelma. 

Lauantai oli todella kuuma päivä. Pääsimme vihdoin uima-altaalle läheiselle tanskalaisten pitämälle hotellille. Uima-altaalle pääsy oli viikonlopun kohokohta, joten sunnutaina reissu otettiin uusiksi. 






1 kommentti:

  1. Hei teille! Mä asustelen Kampalan lähistöllä ja haluisin tavata suomalaisia täällä, että jos ootte Kampalaan tulossa ja Suomi-seura kiinnostais niin pistäkää mulle koodia: anniina.nikander@hotmail.com :) täytyy lukee tätä blogia vielä tarkemmin, mun oma löytyy osotteesta matkamiete.blogspot.fi :p

    VastaaPoista