Viikko 5.

Moi! Viimeinen kokonainen viikko on mennyt nopeasti. Olimme melkein koko viikon orpokodilla, mikä oli meidän oma toiveemme. Perjantaina olimme taas päiväkodilla.
Tiistaina harmitti ettei päästykkään orpokodille, sillä Idalla oli maha kipeänä ja sekaisin. Orpokodilla yritimme ottaa paljon kuvia muistoksi lapsista ja kun torstai koitti olimme todella haikealla mielellä. Lähdön hetkellä tuntui, ettei olisi halunnut soittaa kyytiä hakemaan ja jokainen lapsi piti erikseen hyvästellä. Rehellisyyden nimissä täten ilmoitamme että orpokoti on ainoa paikka, jota meidän jää ikävä.
Nyt tulee taas liuta niitä kuvia.. Mut lupaan, että ne on ainakin lasten osalta maailman söpöimpiä!

Käytiin viikolla myös kävelyllä uudessa paikassa vuoren rinteellä. Ystävämme täältä vei meidät sinne. Perille päästyämme odotti pettymys, sillä ihanat metsät ja purot siltä paikalta olivat kadonneet. Puut oli hakattu pois eikä vettäkään näkynyt missään.. Surku.

 Perjantaina menimme päiväkodille siinä toivossa, että saisimme päiväkodinopettajalta arvioinnin. Odotimme, että hän jotenkin seuraisi meidän suunniteltua toimintaamme ja antaisi palautetta. Hän otti meidän arviointilomakkeemme, mutta tämän jälkeen häntä ei paljon näkynyt. Olimme taas keskenämme lasten kanssa. Lapsia oli tänään erityisen paljon, koska koululaisilla oli lomaviikko. Ja perjantai on aina hiv- klinikan lastenpäivä.
Päivän päätteeksi oli päiväkodiopettaja kyllä täyttänyt arviointilomakkeemme, mutta emme ymmärrä miten hän osannut meitä arvioida, kun ei ole ollut paikalla seuraamassa toimintaamme. Eikä puhettakaan, että olisimme saaneet lappuihimme nimikirjoitukset. Lapset olivat kuitenkin taas ihania ja päiväkodin lapset ovat aina kilttejä. Tällä kertaa opetimme heille mm. peili- leikin. He pitivät siitä kovasti. Veimme myös saippuakuplia mukanamme ja puhaltelimme niitä.

No okei, jos IHAN rehellisiä ollaan, meidän tulee ikävä myös boda- kuskiamme Nabothia. Hän vei meidät aina uskollisesti orpokodille ja tuli hakemaankin. Annoimme Nabothille muutaman heijastimen jäähyväislahjaksi viimeisellä matkallamme. Haha.